perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kyläilyä ja ystäviä

Ihanat ystävämme Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen kutsuivat meidät virkistäytymään kotiinsa. Täytyy kyllä myöntää, että kyläily osui oikeaan hetkeen. Saimme viettää mukavaa iltaa, grillata, saunoa ja nukkua oikein makoisasti sängyssä. Lisäksi isäntäväki tarjosi herkullisen iltapalan kera maistuvan viinilasillisen. Saimme ladata akut oikein kunnolla ja tällä kertaa akuilla tarkoitamme pääkoppiamme. :-)

Toki yhdessä teimme pihahommia, leikkasimme nurmikkoa, hoitelimme heppoja ja touhusimme muuta mukavaa arkista askaretta.
Ystävien merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa ja tällä reissullakin se ollaan huomattu. On mukava päästä välillä turisemaan kuulumiset, parantamaan maailmaa ja nauramaan kippurassa sekä ihan vain olemaan ystävän lähellä.

Iloa, valoa ja ihania hetkiä kaikille teille ystäväville! Ikävä välillä tulee, kun reissua taitamme...toivottavasti ehdimme näkemään teitä mahdollisimman monia! <3


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Sininauhaliitolla

Päihteillä vai ilman päihteitä, kas siinäpä vasta pulma! Tätä samaa asiaa voi pohtia kuka tahansa meistä. Erityisesti asia mietityttää meitä juuri nyt, koska olemme vierailulla ja yöpyneet Sininauhasäätiön Sahapuiston yksikössä.

On ollut huikeata, surullista, mukavaa ja mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin ja Sahapuiston toimintaan. Sahapuiston yksikön tarkoituksena on tarjota tuettua asumista kodittomille sekä toimia rinnalla kulkijana apua tarvitsevan elämässä. Yksikkö ei ole päihteetön, mutta tähänkin tietenkin kannustetaan sekä tukitoimia järjestetään yhteistyöverkostojen avulla.

Meidän kiinnostuksen kohteena oli lähinnä ihmisten tarinat, joita kuulimmekin päivän mittaan todella monia. Todella avoimesti asukkaat kertoivat meille oman tarinansa minkä ovat tähän asti kulkeneet. Täytyy sanoa, että tunteet ailahtelivat vihasta, suruun ja ilosta epätoivoon. Lisäksi meillä olisi miljoona kysymystä joita emme luonnollisesti ehtineet esittämään. Toisaalta emme usko, että olisimme näihin vastauksia saaneetkaan.
Jotenkin olotila on ristiriitainen, kun miettii asunnottomuutta ja ihmisten suunnatonta himoa juoda alkoholia. Miksi joku ihminen on valmis heittämään alkoholin vuoksi koko elämänsä ja ihmissuhteensa syrjään? Mikä ajaa ihmisen niin epätoivoiseksi, etteivät elämänhallintataidot enää onnistu? Syitä juomiseen on monia...Jollain on taipumus alkoholismiin, toisella traagiset kokemukset tai mielenterveysongelmat.

Nämä Sahapuiston asukkaat ovat ajaneet itsensä siihen pisteeseen, etteivät pärjää tällä hetkellä enää omin voimin vaan tarvitsevat tukea ja ensisijaisesti kodin.
Jokainen meistä tarvitsee kodin ja tästä voimme kaikki olla samaa mieltä. Erimielisyyksiä taas aiheuttaa se, että mistä koti voidaan tarjota alkoholistille. Kaikki haluavat varmasti auttaa, mutta kukapa haluaisi "ongelmia" naapuriinsa. Tämä on erityisen ristiriitaista myös silloin, kun unohdetaan inhimillisyys ja jokaisen itsemääräämisoikeus. Pitäisikö nämä yhteiskunnan "likatahrat" piilottaa pois silmistä, ettemme joutuisi kohtaamaan todellisuutta vai mitä pitäisi tehdä? Kuitenkin meistä kuka vaan voisi olla samassa tilanteessa tai sukulaisemme sekä ystävämme. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja koska päässä napsahtaa, niin ettei itse enää jaksa. Mihin sinä olisit valmis muuttamaan tai laittamaan esim. äitisi asumaan, jos muutoin elämä ei onnistu? Asunnottomuus ja päihteet sekä muut ongelmat eivät ainakaan ratkea sillä, että nämä asiat laitetaan piiloon.
Sininauhasäätiö on pyrkinyt ainakin tekemään asialle jotain ja pyrkii vilpittömästi auttamaan pienillä resursseilla sekä puolustamaan jokaisen oikeuksia hyvään elämään. Hattua nostamme Sahapuiston työntekijöille ja toivomme, että voimavarat riittävät. Toivomme sydämestämme, että myös asukkaat löytävät elämäänsä positiivisia asioita ja voimia kulkea sekä uskoa tulevaisuuteen.

Meiltä Äireiltä lämmin halaus kaikille ja Marko Haaviston biisin sanoin: Pidä paita puhtaana. (Kannattaa kuunnella oheinen kipale).

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

NRJ:n bileristelily ja Anssin polttarit

Vauhdikas viikonloppu takana...huh huh.

Tutustuimme uusiin ihmisiin Nastolan Mäkelässä. Lystiä piisas, kun Hannu naapureineen meitä viihdytti. On kyllä todella tärkeätä, että naapurit on mukavia ja heidän kanssa tulee toimeen. Tässä kohtaa reissua tuli jopa ikävä omia naapureita. :-)

Lauantaina suuntasimme Pub Alanmestaan, Järvelään yhdessä Sinin (Tanjan pomo), Hannan ja Pasin kanssa. Pubissa meidät otti vastaan yrittäjä Rane. Saimmekin oikein mukavan klipin tehtyä ja juteltua yrittäjyydestä.
Hannan ja Pasin saavuttua paikalle, oli aika suunnata kohti Helsinkiä. Bileristeily alkakoon!!!! Heti terminaaliin päästyämme löysimme meidän illan uhrin, Radio NRJ:n Anssin. Letkeän leppoisa Aamupoika olikin jo hyvässä bilevaudissa ja polttaritunnelmissa kera reippaiden ystäviensä. Heti laivaan saavuttumme pidimme pienen treffailun Tanssiryhmä Tigersin tyttöjen kanssa. Saimme juonittua Anssin pään menoksi oikeinkin rempseitä juttuja. Illan esitykseemme kuului yhteistanssi Anssin kanssa, isännän riisuminen sekä varustaminen uusiin vaatteisiin ja tietenkin omien vaatteiden takaisin pukeminen. Anssi kertoikin ettei kukaan ole koskaan pukenut hänelle vaatteita päälle näin "romanttisella" tavalla. Näytti isäntä nauttivan ja bilekansa viihtyvän.

Äireet toivottavat rakkaudentäyteistä ja messevää avioliittoelämää Anssille!

torstai 7. kesäkuuta 2012

Huom! Salossa ollaan

Tanja-Äiree pääsi vihdoinkin prätkän kyytiin ja oli toooodellakin täpinöissään pärräilystä. Ihanat Backbone MC:n pojat Ola ja Pastori ajeluttivat meitä pitkin Pirkanmaata sekä järkkäsivät lystikkään illanvieton kerholla. Olipa muuten mukava jutella elämän ihmeellisyyksistä, ennakkoluuloista, koulukiusaamisesta, isyydestä, masennuksesta ja tietenkin Harley-Davidsoneista. Kerholla oli tosi kiva myös saunoa ja yöpyä sekä naureskella poikain ottamille kuville. Kerholla on myös 10-vuotis synttärit tulossa ja meistä ei pojat pääse kyllä eroon...eli  elokuussa nähdään Aitoon Honkalassa. Isännät olivat myös järjestäneet meille maittavan aamupalan jonka voimalla lähdimme liftaamaan kohti Jyväskylää.

Jyväskylässä meitä oli vastaanottamassa psykologi ja ravitsemusvalmentaja Hanna Markuksela. Aurinkoinen Hanna oli järjestänyt meille piknikin ja valmistanut itse herkullista sekä ravintorikasta ruokaa. Tsekkaappa Hannan ruokavinkit. Innostuimme keskustelemaan muutenkin hyvinvoinnista...ja eipä meidän treffaamisessa mennytkään kuin noin viisi tuntia. :D

Äireet suosittelevat myös tykkäämään Avalonian facebook-sivuista, joista löytyy paljon muutakin Hannan juttua!!!

Illan hämärissä tsekkasimme säätiedot ja huomasimme, että Länsi-Suomeen on luvattu aurinkoista keliä. Näin ollen nostimme peukut pystyyn ja päätimme lähteä liftaamaan Jämsän kautta kohti Turkua. Huomasimme, että teltta oli jäänyt Katin miehen Tonin autoon. Ihana inttipoika kavereineen heittikin meidät lähimmälle huoltarille kyselemään kyytiä. Reissuun tulikin suunnitelma, kun liftikyyti veikin meidät Saloon. Päätimme yllättää Katin serkun ja pistää teltan pystyyn heidän takapihalleen. Isäntäväki olikin hereillä ja huomasi rymämisemme. Hyvä niin, koska oli todella ihana nukkua oikein kunnon yöunet.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Arjen juhlaa

Ihana viikonloppu takana. Kävimme Orimattilassa Tanjan kotona tapaamassa perheitämme ja lisäksi näimme Joannan valmistujaisjuhlissa muitakin sukulaisia. Kyllä nyt taas jaksaa tehdä töitä ja reissata.

Tänään meillä on vuorossa illalla moottoripyöräajelua ja tutustumista heidän kerhotiloihin sekä toimintaan. Pärräilyä meille siis tarjoaa Backbone MC.

Nyt kuitenkin ensin töitä töitä ja töitä. Eli puhelinbuukkausta ja tarjousten lähettämistä sekä muuta kontaktoitumista. Yllättävän helposti työ sujuu näin opiskelijakämpänkin sohvalta käsin. Naurattaa vain, että miltä me näytämme...eli täytyy vissiin ottaa kuva näinkin kauniista konttorirotista. :D

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Miau miau...on ikävä!

Nyt on taas liftattu ja käyty hoitamassa kissaa. Liftaaminen on kyllä tosi mukavaa puuhaa ja yllättävän hyvin ollaan kyyti aina saatu. Saattaa kyllä johtua meidän asusteista. Emme näytä niissä euroopan pelottavimmilta ihmisiltä vaan säälistä meidät taidetaan kyytiin poimia. :D Eilen meidät otti kyytiin nuorimies Arto ja matka sujui tosi mukavasti. Terkkui ihanalle ja rohkealle Artolle sekä hänen Äiree-Nallelleen!

Hakosille päästyämme huomasimme/kuulimme, että kissa oli tajunnut jo karata edellisenä päivänä ennen tuloamme. Onneksi Lissu uskaltaui illan hämärissä jo meidän seuraan.

Iltamme meni jutellessa koti-ikävästä ja muutenkin parisuhteesta. Keskustelun aiheutti se, että yksi ihminen kyseenalaisti meidän rakkauttamme lapsiamme/perhettämme kohtaan. Hän ihmetteli, että miten ihmeessä voimme "hyljätä" perheemme ja tehdä näin...No, hyvä keskustelu sinänsä ja tätä juuri haluammekin pohtia.

Me Äireet tosiaan teemme töitä ja tätä markkinointikamppista sekä paljon muuta tässä ohessa. Emme ole perheitämme hyljänneet vaan olemme heihin kyllä yhteydessä ja näemme säännöllisesti. On oikeasti hämmästyttävää, jos isä on kotoa pois ei siihen reagoida mitenkään. Äidin taas lähtiessä töihin/pois kotoa hetkellisesti tulisi naisen tuntea suurta tuskaa ja syyllisyyttä. Miksi ihmeessä asiat ovat näin?

Lapsillamme on ihan koko ajan turvallisia aikuisia ympärillään (isovanhemmat, sukulaiset ja erityisesti ISÄT), joten ei pitäisi suurta huolta olla. Emme ole hyljänneet ketään!!! Miksi naista pitää syyllistää? Perheillämme on siis kaikki ihan hyvin...He saavat olla kodin lämmössä ja ihan terveellä tavalla tuntea ikävää meitä kohtaan. Mekin tunnemme koti-ikävää ja niin kuuluukin. Emme kuitenkaan pidä siitä, että meitä yritetään latistaa, syyllistää, asettaa johonkin muottiin tai aliarvioida...Haluamme arvostaa myös itseämme ja tehdä sitä miltä meistä tuntuu. Olemme vahvoja naisia, huolehtivia äitejä ja rakastavia vaimoja. Tälle reviirille on turha tulla kenenkään hyppimään tai rakkauttamme kyseenalaistamaan. Ugh! ;-)

Tästä ikävästä keskustelimme myös Katin aviomihen Tonin kanssa. Hän on tämän tempauksemme myötä joutunut melkoisen tunnemyräkän valtaan ja käymään asioita läpi sekä käsittelemään uudelleen mitä tarkoittaa ikävä. Sanottakoon, että Toni ei ole ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, koska Kati on tehnyt reissutöitä ennenkin. Samoin Toni on ollut kotoa pois ja Kati "yksin" lasten kanssa. Tämä on monelle arkea ja sitähän elämä välillä on. Tärkeintä meistä on, että pystymme avoimesti näistä asioista keskustelemaan ja huomaamaan sen kuinka tärkeitä ihmisiä olemme toisillemme. Nyt jo viikossa on parisuhteemme lujittunut ja Tonin sanoin tuntuu siltä, että on rakastunut uudelleen. Ihan innoissamme olemme myös siitä, että saamme nyt viikonloppuna viettää aikaa myös perheidemme kanssa. Menemme yhdessä (lapsetkin mukana) Tampereelle ystävämme valmistujaisjuhliin ja tästä jatkamme matkaa kohti Jyväskylää.

Matkaa jatkamme siis hyvillä mielin, tämä on meidän juttu ja oma elämämme. Ei olisi kiva, jos ei saisi toteuttaa myös omia unelmiaan, juttujaan ja elää oikeasti myös itselleen. Joskus pitää miettiä myös itseään ja olla terveellä tavalla itsekäs sekä elää tässä ja nyt eikä pohtia asioita vasta silloin, kun se on myöhäistä. Ensin elää sitku-elämää ja myöhemmin harmitella sekä selitellä miksi ei ole voinut elää niin kuin haluaa. Kaikki asiat on kuitenkin järjesteltävissä ja toteutettavissa. Elämä on täynnä valintoja ja niitä valintoja on joskus uskallettava myös tehdä, jotta voi olla itse tyytyväinen. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja ethän vain sano/latele turhia selityksiä miksi et voisi itseäsi toteuttaa? Hyvinvointi lähtee myös sinusta itsestäsi ja siitä, että mietit kuka olet sekä mitä haluat. Ei siitä mitä muut sinulta odottavat tai vaativat. Kun sinä voit itse hyvin, voi yleensä muutkin ympärilläsi. Olisi hauska kuulla sinun unelmistasi, joten laitappa tarinaa tai mielipiteitä tulemaan esim. meille sähköpostilla aireet.lax@gmail.com.

Uskaltakaa kaikki elää omaa elämäänne rohkeasti ja rajusti rakastaen!

Äiree-Tanjaa on kovin liikuttanut Tonin Kati-Äireelle esittämä kipale juuri ennen kuin matkaan lähdimme (huom. positiivinen kyynel). :')
Anathema - Untouchable

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Rock´n Swing-tansseja ja asiaa kiusaamisesta

Jalalla pistetty koreasti Ravintola Yöjalassa tai ainakin ne jotka osaavat Rock´n Swing-tansseja. Kyllä oli hubaa kera Marko Haaviston & Vaeltavan Vitsauksen. Jam´n Rollin tanssiopet veivas myös todella hienosti. Kyllä taas puri tanssikärpänen ja oikein kunnolla. No me Äireet hoidettiin illan juontotehtäviä sekä laitoimme tanssikansan pyllyt pyörimään meidän omalla alkuverryttelyllä. Kyllä naurua piisas! Oli tosi ihana huomata kuinka ihmiset ovat Päijät-Hämeessä iloisia ja lämminsydämisiä.

Yövyimme yrittäjä pariskunta Viljoilla ja juttelimme koulukiusaamisesta. Tomppa kertoikin meille oman tarinansa, joka on kyllä katsomisen arvoinen (löytyy YouTube-videokanavaltamme). On todella surullista miten paljon koulukiusaamista esiintyy ja mitkä arvet se jättää pitkäksi aikaa. Niin kuin Tomppa sanoi, että on tosi tärkeätä puuttua erityisesti kiusaajiin, koska heillähän tuo ongelma on. Toki kiusattua tulee myös tukea, mutta jotain kiusaajan taustalta löytyy ja siihen on puututtava ja häntä autettava. Monilla nämä ongelmat jatkuvat myös aikuisiässä ja kyllähän tuo kiusaaminen on signaali myös meille vanhemmille, että kaikki ei ole hyvin. Se on oire jostain muusta ja yleensä siihen liittyy perheiden rikkonaisuus ja ongelmat. Meidän tulisi välittää aikuisina/kasvattajina ihan jokaisesta lapsesta. Mikäli minkäänlaista kiusaamista esiintyy, tulee siihen rohkeasti ja asiallisesti puuttua.

Jokainen on arvokas ja tärkeä sekä juuri hyvä sellaisena kuin on!