Näin ennakkotietona, että Äireet on yhdistäneet hynttyynsä ja taas mennään.
Tulevana viikonloppuna räiskyy Jämsän Paintballissa. Tule sinäkin pelaamaan Suurpeliin ja tapaamaan meitä sekä muita hullun hauskoja ihmisiä. Lisätietoja löydät www.suurpeli.fi osoitteesta.
Nyt on taas liftattu ja käyty hoitamassa kissaa. Liftaaminen on kyllä tosi mukavaa puuhaa ja yllättävän hyvin ollaan kyyti aina saatu. Saattaa kyllä johtua meidän asusteista. Emme näytä niissä euroopan pelottavimmilta ihmisiltä vaan säälistä meidät taidetaan kyytiin poimia. :D Eilen meidät otti kyytiin nuorimies Arto ja matka sujui tosi mukavasti. Terkkui ihanalle ja rohkealle Artolle sekä hänen Äiree-Nallelleen!
Hakosille päästyämme huomasimme/kuulimme, että kissa oli tajunnut jo karata edellisenä päivänä ennen tuloamme. Onneksi Lissu uskaltaui illan hämärissä jo meidän seuraan.
Iltamme meni jutellessa koti-ikävästä ja muutenkin parisuhteesta. Keskustelun aiheutti se, että yksi ihminen kyseenalaisti meidän rakkauttamme lapsiamme/perhettämme kohtaan. Hän ihmetteli, että miten ihmeessä voimme "hyljätä" perheemme ja tehdä näin...No, hyvä keskustelu sinänsä ja tätä juuri haluammekin pohtia.
Me Äireet tosiaan teemme töitä ja tätä markkinointikamppista sekä paljon muuta tässä ohessa. Emme ole perheitämme hyljänneet vaan olemme heihin kyllä yhteydessä ja näemme säännöllisesti. On oikeasti hämmästyttävää, jos isä on kotoa pois ei siihen reagoida mitenkään. Äidin taas lähtiessä töihin/pois kotoa hetkellisesti tulisi naisen tuntea suurta tuskaa ja syyllisyyttä. Miksi ihmeessä asiat ovat näin?
Lapsillamme on ihan koko ajan turvallisia aikuisia ympärillään (isovanhemmat, sukulaiset ja erityisesti ISÄT), joten ei pitäisi suurta huolta olla. Emme ole hyljänneet ketään!!! Miksi naista pitää syyllistää? Perheillämme on siis kaikki ihan hyvin...He saavat olla kodin lämmössä ja ihan terveellä tavalla tuntea ikävää meitä kohtaan. Mekin tunnemme koti-ikävää ja niin kuuluukin. Emme kuitenkaan pidä siitä, että meitä yritetään latistaa, syyllistää, asettaa johonkin muottiin tai aliarvioida...Haluamme arvostaa myös itseämme ja tehdä sitä miltä meistä tuntuu. Olemme vahvoja naisia, huolehtivia äitejä ja rakastavia vaimoja. Tälle reviirille on turha tulla kenenkään hyppimään tai rakkauttamme kyseenalaistamaan. Ugh! ;-)
Tästä ikävästä keskustelimme myös Katin aviomihen Tonin kanssa. Hän on tämän tempauksemme myötä joutunut melkoisen tunnemyräkän valtaan ja käymään asioita läpi sekä käsittelemään uudelleen mitä tarkoittaa ikävä. Sanottakoon, että Toni ei ole ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, koska Kati on tehnyt reissutöitä ennenkin. Samoin Toni on ollut kotoa pois ja Kati "yksin" lasten kanssa. Tämä on monelle arkea ja sitähän elämä välillä on. Tärkeintä meistä on, että pystymme avoimesti näistä asioista keskustelemaan ja huomaamaan sen kuinka tärkeitä ihmisiä olemme toisillemme. Nyt jo viikossa on parisuhteemme lujittunut ja Tonin sanoin tuntuu siltä, että on rakastunut uudelleen. Ihan innoissamme olemme myös siitä, että saamme nyt viikonloppuna viettää aikaa myös perheidemme kanssa. Menemme yhdessä (lapsetkin mukana) Tampereelle ystävämme valmistujaisjuhliin ja tästä jatkamme matkaa kohti Jyväskylää.
Matkaa jatkamme siis hyvillä mielin, tämä on meidän juttu ja oma elämämme. Ei olisi kiva, jos ei saisi toteuttaa myös omia unelmiaan, juttujaan ja elää oikeasti myös itselleen. Joskus pitää miettiä myös itseään ja olla terveellä tavalla itsekäs sekä elää tässä ja nyt eikä pohtia asioita vasta silloin, kun se on myöhäistä. Ensin elää sitku-elämää ja myöhemmin harmitella sekä selitellä miksi ei ole voinut elää niin kuin haluaa. Kaikki asiat on kuitenkin järjesteltävissä ja toteutettavissa. Elämä on täynnä valintoja ja niitä valintoja on joskus uskallettava myös tehdä, jotta voi olla itse tyytyväinen. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja ethän vain sano/latele turhia selityksiä miksi et voisi itseäsi toteuttaa? Hyvinvointi lähtee myös sinusta itsestäsi ja siitä, että mietit kuka olet sekä mitä haluat. Ei siitä mitä muut sinulta odottavat tai vaativat. Kun sinä voit itse hyvin, voi yleensä muutkin ympärilläsi. Olisi hauska kuulla sinun unelmistasi, joten laitappa tarinaa tai mielipiteitä tulemaan esim. meille sähköpostilla aireet.lax@gmail.com.
Uskaltakaa kaikki elää omaa elämäänne rohkeasti ja rajusti rakastaen!
Äiree-Tanjaa on kovin liikuttanut Tonin Kati-Äireelle esittämä kipale juuri ennen kuin matkaan lähdimme (huom. positiivinen kyynel). :') Anathema - Untouchable
Tyylillemme uskollisina huomasimme kellon olevan 11.20 ja aloitimme pakkaamisen pienessä paniikissa. Toisaalta poikkesimme tavanomaisesta sillä, että emme olleet myöhässä, vaan tällä kertaa ehdimme jopa antaa halipusut miehillemme ja lapsukaisillemme.
Tästä se siis lähtee MEIDÄN suuri seikkailu!!!
Tassuttelimme Morvantietä ja kas kummaa...turkulaisethan ne sieltä köröttelivät ja kaappasivat meidät kyytiinsä. "Olevinaan- Timppa" (huomatkaa, nimi muutettu) ja hänen kaksi insinööri-ystäväänsä viihdyttivät meitä Orivedelle saakka. Jokainen osaa varmasti kuvitella suuren kärsimyksemme (kolme turkulaista insinööriä)...ja tunti heidän kanssa samassa autossa. Mikä voisi olla pahempaa?!? :D
Alle tunnin kärvistelimme auringonpaahteessa hämmästellen jättireppujamme. Prinsessoja kun olemme, niin ajattelimme sitten soittaa ihanalle Jamesille, että tulisiko hakemaan meidät Sahalahteen perheensä luokse....ja Jameshan tuli, koska vaimo käski. ;-)
